Elina Siivari, Terhi Tammelin, Valtteri Perämäki ja Pauliina Sutela

Kirjoittajat ovat muutoksessa luovivia opiskelijoita Tampereen ylipistosta

Opiskelijat tarvitsevat paikan, jossa kasvaa hedelmälliseksi työntekijäksi vaativaan työelämään. Ehdotammekin projektityöskentelyn lisäämistä opiskelun oheen.

Työelämä muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Ongelmanratkaisutaitojen sekä luovan ajattelun merkitys korostuu. Samaan aikaan koulun päässä käytetään edelleen piirtoheittimiä ja luovuus koostuu vanhojen kalvojen uudelleenkäytöstä. Opiskelijat tarvitsevat paikan, jossa kasvaa hedelmälliseksi työntekijäksi vaativaan työelämään. Me muutosviestinnän SCIL-ryhmäläiset olemme sitä mieltä, että TUNI tarjoaa sopivan mahdollisuuden täysin uudenlaiseen ajatusmalliin.

Ehdotammekin projektityöskentelyn lisäämistä opiskelun oheen.

 

Uuden korkeakouluyhteisön täytyy polttaa piirtoheittimet ja alkaa nähdä asioita uudella tavalla.

Projekteissa opiskelijoilla on ongelmanratkaisutaitojen lisäksi mahdollista kehittää myös monialaisia tiimityöskentelytaitoja, joita tarvitaan nykyään lähes kaikissa työtehtävissä.  Ne taidot ovat sellaisia, joita ei opita pänttäämällä luentomateriaaleja yksin kirjastossa. Projektit antavat opiskelijoille myös mahdollisuuden osoittaa työnantajalle konkreettisesti työelämässä tarvittavia taitoja. On aivan eri asia sanoa olevansa hyvä tiimityöskentelyssä kuin osoittamalla se käytännön esimerkin kautta omista opinnoistaan.

Projekteilla ei kuitenkaan kehitetä vain opiskelijoiden työelämätaitoja, vaan myös korkeakouluyhteisöä. Meidän opiskelijoiden joukosta löytyy monialaista kokemusta ja osaamista sekä työkokemuksen että omien harrastusten ja kiinnostustenkohteiden kautta. Monilla opiskelijoilla on taustalla jo vuosien työkokemus. Tämä osaaminen ei nykymallissa pääse riittävästi esille. Me olemme voimavara, joka korkeakouluyhteisön tulee ottaa käyttöön. Tuomme tuoreita näkökulmia asioihin sekä uskallamme esittää myös niitä “hölmöjä” kysymyksiä, jotka ovat välttämättömiä prosessin onnistumisen kannalta. Meille on myös painotettu luennoilla, että luennoitsijat näkevät meidät nuorempina tutkijoina ja kollegoina, joten olisi aika näyttää näin olevan sekä antaa myös meille enemmän erilaista vastuuta projektien kautta.

Uuden yliopiston tavoitettavissa on yli 20 600 osaajaa, joilla on tuoreinta ja ajankohtaisinta tietoa omasta alastaan, mutta sitä ei silti tällä hetkellä juurikaan hyödynnetä korkeakoulun kehittämisessä tai päivittäisessä opetuksessa. Projektit eivät ole vain hiekkalaatikoita, minne opiskelijat päästetään välillä peuhaamaan, vaan ne pitäisi nivoa osaksi opintokokonaisuuksia. Näin ne hyödyttävät eniten kaikkia.

Muutos ei vaadi paljoa, mutta se vaatii uskallusta tehdä asioita eri tavoin kuin ennen. Enää ei voida ajatella vain, että tehdään näin, koska “näin pitää tehdä” tai “näin on aina tehty”.  Uuden korkeakouluyhteisön täytyy polttaa piirtoheittimet ja alkaa nähdä asioita uudella tavalla. Sen pitää antaa mahdollisuus myös uusille toimintatavoille eikä vain tyytyä piirtoheittimien käyttöön vuodesta toiseen varsinkaan, kun se ei enää ole sitä mitä opiskelijat haluavat ja tarvitsevat.